Hei, minä täällä taas! Juu, edellisestä kirjoituksestani on tosiaan aikaa vasta pari minuuttia, mutta heti lastun julkaistuani aloin selailla Iltalehden verkkosivuja ja törmäsin uutiseen, jota on aivan pakko kommentoida hiukan näin lähestulkoon lottovoittajan näkövinkkelistä.

Iltalehti uutisoi, että paavi Johannes Paavali II:lle olisi tehty eutanasia. Tarkemmin sanottuna sairasta ja nuutunutta paavia ei olisi laitettu ruokintaletkuihin, vaikka katolisen kirkon mukaan elämää pitäisi pitkittää kaikin mahdollisin keinoin. Tämä sai minut ajattelemaan, minkälainen tilanne olisi, jos paavin tilalla olisi joku suomalainen ihan normaali mies, joka olisi saanut kaksi oikein lotossa. Esimerkiksi minä. Ei, en yritä verrata itseäni paaviin, mutta minusta on helpointa kirjoittaa asioista omasta näkökulmastani. Ja teidän on myönnettävä, että sovin tähän hyvin: olenhan juuri saanut kaksi oikein lotossa.

Elikkäs siis. Lähdetään siitä, että minusta olisi todella hienoa asua paavin talossa. Siis todella, todella hienoa. Kaikki ne kultaiset ja norsunluiset asiat ja esineet, hienointa pellavaa olevat pyjamat, korkeat, kunnioitusta herättävät hatut...

Jos olisin sairas ja raihnainen, en ehdottomasti haluaisi, että paavin hoitajat tekisivät minulle eutanasian. "Olet elänyt rikkaan ja hyvän elämän, voitit kaksi oikein lotossa", he saattaisivat sanoa. Olisin vain hiljaa ja pudistaisin päätäni, jolloin he jatkaisivat hieman syvemmällä, rauhoittavalla äänellä: "Eikö nyt olisi aika kuolla?"

Mutta minä en haluaisi kuolla. En, koska pidän elämästäni lähes lottovoittaneena Vatikaanin palatsissa asuvana keikarina. Tosin jos olisin oikein tosi, tosi sairas, haluaisin kyllä varmaan kuolla. Joo, silloin minua ei tarvitsisi laittaa letkuihin. Henki pois vaan. Kiitos.

Mutta jos olisinkin nuori ja terve... Veljet, silloin minua ei saisi kuolemaan tappamallakaan! Kävisin paavin parvekkeella vilkuttelemassa kansalle, istuisin paavin WC-istuimilla, joisin paavin viinejä ja käskyttäisin paavin palvelijoita kuin juuri kaksi oikein lotossa saanut vain voi. Niinä päivinä, kun en jaksaisi nousta, jäisin makaamaan paavin sänkyyn. Palvelija tulisi luokseni ja sanoisi: "Kaksi oikein Suomen lotossa saanut herrani... Ettekö vain nousisi ylös? Please?" Jolloin vastaisin: "En halua." Ja jatkaisin uniani paavin sängyssä. Se olisi elämää.

Nousisin ehkä lopulta iltapäivällä ja kutsuisin ystäviäni Suomesta kylään paavin palatsiin. Laskisimme paavin vesiliukumäessä, söisimme paavin omassa McDonald'sissa ja tuprauttelisimme savuja siitä hormista, josta tuprautellaan savua silloin, kun uusi paavi on valittu. Se ei ehkä sijaitse paavin palatsissa, mutta käskisin jonkun kappalaisen käydä siellä, missä se sitten sijaitseekin, ja laittaa takkaan tulen.

Älkää nyt ymmärtäkö minua väärin, en minä sano, että kaksi oikein lotossa saaneet pitäisi ylentää paaviksi paavin paikalle tai mitään. Mutta minä vain mietin... Kyllähän meitä voisi muistaa jotenkin. Ei välttämättä nimenomaan paavin palatsilla, mutta kuitenkin jollain täysin identtisellä palatsilla. Emmekö ole ansainneet onnen aivan kuten ne Hannu Hanhetkin, jotka saavat lotossa seitsemän oikein? Kysyn vaan. Kaksi, seitsemän, ero ei ole järin suuri.

No, se siitä. Toivottavasti joku näistä asioista päättävä sattuu lukemaan tämän kirjoituksen. Hei vain taas!

- 2 oikein -