Joskus yön tummina hetkinä mieleen juolahtaa, onko elämääni kahden oikean lottonumeron hahmossa tunkeutunut muutos sittenkään aina pelkästään hyvä asia.

Voimakkaimmin nämä ajatukset esiintyvät silloin, kun joku katsoo minun olevan hänelle jotakin velkaa satumaisen onneni vuoksi. Tällainen hetki osui kohdalle eilen päivällä, kun pahoinvoivana ja ahdistuneena aukaisin silmäni uuteen huomeneen ja tartuin vaativasti värisevään Nokia 3310 -puhelimeeni. Radioaaltojen toisessa päässä oli ystäväni, kutsukaamme häntä vaikkapa Makeksi, koska Make on tunnetusti hyvä salanimi ystäville blogiteksteissä.

"Moro, ajattelin vain muistuttaa, että lainasit multa eilen viisikymmentä euroa kun hävitit korttis. Ei mitään kiirettä, olit vaan vähän siinä kunnossa, että ajattelin, että voisi olla hyvä muistuttaa."

Isku osui rintaani kuin ritarin puinen peitsi toiseen, särkyen, haarniskan aukoista läpi tunkeutuen, ikäviä tikkuja kaikkialle jättäen. Joo, tietysti maksoin velkani saman tien, mutta sananvaihtomme jätti sieluuni kitkerän, hyväksikäytöltä kalskahtavan maun. Olisinko lainannut Makelta viittäkymmentä euroa, jos en olisi juuri saanut lotossa kaksi oikein? No, pakko myöntää, aivan takuuvarmasti olisin. Mutta olisiko Make soittanut minulle heti seuraavana päivänä ja vaatinut kohteliaasti hieman kierrellen saataviaan?

Kun katson ulos vuokra-asuntoni ikkunasta, näen usvan peittämiä vanhoja tummanvehreitä kuusia, joissa hyppelehtii kaksi nuorta oravaa pörröhäntänsä viriilisti ylöspäin sojottaen. Mikäli jaksaisin vaihtaa hieman asentoani ja suoristaa selkääni, voisin seurata katseellani kuusten runkoja aina maahan asti, ja näkisin luultavasti vain lehtien, neulasten ja risujen peittämän maankamaran, jota musta mutainen polku vaativasti halkoo.

Koska istun kuitenkin juuri nyt niin mahdottoman mukavasti puolittain maaten tietokonetuolillani, joudun kuvittelemaan, että maahan laskeutuukin parvi likaisenharmaita, höyhenensä huonosti sukineita kyhmyjoutsenia, jotka aggressiivisesti sähisten lähestyvät uhkaavassa muodostelmassa maassa makaavaa pelosta värisevää nuorta miestä.

"Voitte viedä korskeuteni, mutta lottokuponkiani ette saa", parahtaa mies ääni pettäen, mutta silti hullu uhma elkeistään selvästi läpi loistaen. Joutsenet saapuvat miehen luo ja aloittavat täysin samaan aikaan raivokkaan nokkimisen ja siipien lehahtelun, joka saa miehen kirkumaan kivusta luonnottomasti vääntelehtien.

Kun verenhimoiset joutsenet lopulta kokoavat rivinsä, nousevat siivilleen ja lentävät pois, mies makaa maassa likaisena ja verisenä nyyhkyttäen, vasenta nyrkkiään tiukasti kiinni puristaen. Varovasti hän lopulta avaa kouransa ja katso, sillä lepää ainokainen, timantti, kaksi oikeaa numeroa sisältävä kierroksen 33 lottokuponki. Elämä on voittanut.

- 2 oikein -